Yhteystiedot  |  Johtoryhmä  |  Uutisia     In English

28.5.2014

Laura Merras-Salmio väitteli Helsingin yliopistossa 28.5.2014

LL Laura Merras-Salmio väitteli 28.5.2014 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa aiheesta "Clinical characteristics of cow's milk allergy with gastrointestinal symptoms" (Suolisto-oireisen lehmänmaitoallergian kliininen kuva).

Vastaväittäjänä toimi Associate professor Johanna Escher, University of Rotterdam, ja kustoksena professori Mika Mäkelä.


Maitoallergia luultua harvemmin pikkulasten vatsaoireiden aiheuttajana

Lehmänmaidon epäillään usein aiheuttavan vatsaoireita pikkulapsille. Väitöstutkimuksen mukaan merkittävä osa lehmänmaidon aiheuttamiksi epäillyistä vatsaoireista eivät kuitenkaan johdu siitä. Väitöstutkimus tarkasteli pikkulasten vatsaoireiden ja lehmänmaitoallergian yhteyttä. Lisäksi tutkimus tarkasteli psyykkisen kuormituksen merkitystä lehmänmaitoallergiassa ja sitä koskevissa epäilyissä. Tutkimuksessa tarkasteltiin lehmänmaitoallergian alatyyppiä, jossa oireet ovat vain vatsaperäisiä, ja joka on siksi vaikeasti todennettavissa. Vain vatsaoireisia on noin neljäsosa lehmänmaitoallergisista potilaista. Useimmiten lehmänmaitoallergia todetaan iho-oireiden perusteella, jotka syntyvät allergia-vasta-aineiden (IgE) kautta. Tällöin todentamisessa voidaan käyttää ihopistokokeita sekä verikokeita. Vatsaoireinen alatyyppi voidaan todentaa vain maitoaltistusta käyttäen, koska vatsaoireisilla lehmänmaitoallergikoilla ei ole yleensä IgE-vasta-aineita lehmänmaidolle, ja ihopistokokeista ei ole hyötyä. Kaikkien tutkimuksessa kaksoissokko-altistukseen osallistuneiden potilaiden vatsaoireiden aiheuttajiksi oli epäilty vahvasti lehmänmaitoa. Lehmänmaidon altistusjakso sai aikaan aiemmat oireet kuitenkin vain noin kolmanneksella potilaista (32%). Lehmänmaidon proteiinin aiheuttamista oireista tavallisin oli löysävatsaisuus. Lähes yhtä monta potilasta (31%) sai vanhempien arvion mukaan merkittäviä oireita lume-altistuksen aikana. Lumeoireista tavallisimmat olivat itkuisuus ja pulauttelu. Yhdelläkään tutkimuspotilaista ei todettu lehmänmaidon IgE-vasta-aineita. Lehmänmaidolle reagoineilla lapsilla oli lehmänmaitovapaan ruokavalion aikana viitteitä lievästä suolen limakalvon tulehduksesta, eikä maitoaltistus muuttanut asiaa. Tästä voi päätellä, että lehmänmaidolle reagoineista lapsista osalla on suolen limakalvo muutenkin lievästi tulehtunut, eikä kyse olisi välttämättä pelkästään lehmänmaitoallergiasta. Lehmänmaitoallergikoiksi epäilyillä pikkulapsilla, joilla ei todettu lainkaan oireita, tai joilla oli vain lumeoireita, havaittiin hiukan poikkeava vuorovaikutusprofiili äidin kanssa. Äidin herkkyys ja lapsen halukkuus vuorovaikutukseen olivat videotutkimuksen perusteella alentuneet. Tutkimus havaitsi yhteyden vatsaoireisen, todentamattoman lehmänmaitoallergiaepäilyn ja heikentyneen vuorovaikutuksen välillä. Epäselvät kipuitkut aiheuttavat pikkulasten perheille merkittävää huolta. On tärkeää tukea vatsaoireisten vauvojen vanhempia positiivisen vuorovaikutuksen vahvistamiseksi. Psyykkisen kuormituksen merkitystä ei ole aikaisemmin tutkittu lehmänmaitoallergiaan liittyen. Vatsaoreisissa, todentamattomissa maitoallergiaepäilyissä suositellaan myös usein lehmänmaitovapaata ruokavaliota. Tutkimus totesi lehmänmaitovapaan ruokavalion johtavan yleisesti mataliin lehmänmaito-vasta-ainetasoihin. Tiettyjen matalien vasta-ainetasojen on todettu lisäävän allergisoitumisriskiä pikkulapsilla. Lehmänmaitoproteiinitonta ruokavaliota ei siis pitäisi jatkaa pitkään ilman kaksoissokkovarmennusta suolisto-oireisen lehmänmaitoallergian epäilyissä.

VKTK

Biomedicum Helsinki
Haartmaninkatu 8
PL 700, 00029 HUS
Puhelin: +358 50 4154708
e-mail: vktk(at)helsinki.fi

Siirry sivun alkuun