Yhteystiedot  |  Johtoryhmä  |  Uutisia     In English

21.9.2012

Eeva-Maria Laitinen väitteli 14.9.2012 Helsingin yliopistossa

Kallmann Syndrome - Clinical and Molecular Genetic Features in Finland

Synnynnäinen hypogonadotrooppinen hypogonadismi (HH) on harvinainen puuttuvan murrosikäkehityksen syy. Tämä sairaus aiheutuu gonadotropiineja vapauttavan hormonin, GnRH:n, vajeesta, mikä johtaa sukupuolihormonien puutteeseen. Potilaat on perinteisesti luokiteltu kahteen alanryhmään sen perusteella onko heillä synnynnäisen HH:n lisäksi alentunut (Kallmannin oireyhtymä, KS) vai normaali hajuaisti (normosminen HH, nHH). KS:n ja nHH:n kliiniset ja geneettiset piirteet ovat moninaiset ja potilaiden ilmiasu voi vaihdella jopa perheenjäsenten välillä. Synnynnäiseen HH:in liittyvä sukupuolihormonipuutos saattaa ilmetä pian syntymän jälkeen, jolloin poikavauvalla voi olla laskeutumaton kives (piilokives) ja/tai mikropenis. Toisaalta GnRH:n puutos voi joskus korjaantua aikuisena, jolloin hormonikorvaushoitokin voidaan lopettaa. Mutaatiot geeneissä jotka säätelevät GnRH-hermosolujen vaellusta, tai GnRH:n tuotantoa tai eritystä voivat johtaa KS:an ja/tai nHH:in.

Tässä väitöskirjatutkimuksessa saatiin uutta tietoa synnynnäisen HH:n kliinisistä ja geneettisistä piirteistä sekä KS:n yleisyydestä Suomessa. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin HH-potilaiden luuston terveyttä, sekä yleisimpien HH:n liitettyjen geenien virheiden merkitystä isoloidussa piilokiveksisyydessä.

Kallmannin oireyhtymän yleisyys oli Suomessa vuosina 1976-1987 syntyneiden ja diagnosoitujen potilaiden perusteella arviolta vähintään 1:48 000, ja KS oli selvästi yleisempi pojilla (1:30 000) kuin tytöillä (1:125 000). Tutkimuspotilaista 40 %:lle löytyi molekyyligeneettinen syy. Erityisesti suomalaisilla KS-naispotilailla todettiin usein mutaatio FGFR1-geenissä. X-kromosomaalisesti periytyvät KAL1-geenin mutaatiot aiheuttivat miehille vaikean ilmiasun, kun taas FGFR1, CHD7 tai GNRHR -geenivirheiden aiheuttama ilmiasu oli vaihteleva. Suomalaisilla HH-potilailla ei todettu mutaatioita muissa tunnetuissa HH-geeneissä. Mutaatiot yleisimmissä HH-geeneissä eivät näyttäisi olevan isoloidun piilokiveksisyyden taustalla. Luuntiheys oli selvästi alentunut niillä HH-potilailla, joilla oli ollut pitkäkestoinen (yli 5 vuotta) riittämätön sukupuolihormonikorvaushoito. Tämä puolestaan näytti olevan yhteydessä huonoon hoitomyöntyvyyteen. Huomattavalla osalla HH-miespotilaista oma sukupuolihormonintuotanto ja hedelmällisyys palautuivat nuorella aikuisiällä

Tämän tutkimuksen tuloksilla on merkitystä suomalaisten HH-potilaiden diagnostiikassa, hoidossa ja seurannassa.

 

Väitöskirja e-thesis palvelussa

VKTK

Biomedicum Helsinki
Haartmaninkatu 8
PL 700, 00029 HUS
Puhelin: +358 50 4154708
e-mail: vktk(at)helsinki.fi

Siirry sivun alkuun