Yhteystiedot  |  Johtoryhmä  |  Uutisia     In English

28.9.2007

Helena Tuunasen väitöskirja tarkastettiin 21.9.2007 Turussa

Lääkityksen teho ja aineenvaihdunta sydänlihassairaudessa

Kardiomyopatia on sydänlihassairaus tai sydänlihasrappeuma. LL Helena Tuunasen väitöskirjatyön tavoitteena oli selvittää sydämen verenkierron, hapenkulutuksen, rasvahappojen käytön ja työtehokkuuden muutoksia sekä hypertrofisessa (sydänlihasta paksuntavassa) että idiopaattisessa dilatoivassa (sydänlihasta laajentavassa) kardiomyopatiassa. Väitöstyössä selvitettiin lisäksi, miten eri lääkkein toteutettu akuutti rasvahappotarjonnan rajoittaminen sekä pitkäaikainen rasvahappojen palamisen estäminen vaikuttavat sydämen toimintaan ja työtehokkuuteen dilatoivassa kardiomyopatiassa.

Hypertrofisessa kardiomyopatiassa sydämen verenkierto, hapenkulutus sekä rasvahappojen käyttö korreloivat hypertrofian asteen kanssa siten, että lievässä hypertrofiassa sydämen verenkierto, hapenkulutus ja rasvahappojen käyttö sekä sydämen työtehokkuus olivat lisääntyneet terveisiin kontrollihenkilöihin verrattuna. Vaikeassa hypertrofiassa verenkierto ja aineenvaihdunta eivät eronneet terveestä sydämestä, mutta työtehokkuus oli alentunut. Dilatoivassa kardiomyopatiassa sydämen rasvahappojen käyttö oli vähentynyt terveisiin verrattuna. Toisaalta, vasemman kammion toiminnan edelleen huonontuessa ja insuliiniresistenssin kehittyessä rasvahappojen käyttö lisääntyi.

Dilatoivaa kardiomyopatiaa sairastavilla potilailla, toisin kuin terveillä, akuutti rasvahappotarjonnan rajoittaminen johti yllättäen sydämen työtehokkuuden laskuun. Toisaalta, pitkäaikainen rasvahappojen palamisen estäminen paransi vasemman kammion funktiota lumelääkkeeseen verrattuna dilatoivassa kardiomyopatiassa. Rasvahappojen palamisen estäminen paransi myös koko kehon insuliiniherkkyyttä näillä potilailla.

Poikkeava sydänlihaksen aineenvaihdunta saattaa myötävaikuttaa taudinkulkuun hypertrofisessa ja idiopaattisessa dilatoivassa kardiomyopatiassa. Tutkimustulokset sydänlihaksen aineenvaihdunnasta näissä taudeissa ovat kuitenkin olleet ristiriitaisia. Syitä ristiriitaisiin tuloksiin saattavat olla heterogeeniset potilasmateriaalit ja potilaiden insuliiniresistenssi etenkin laajentavassa kardiomyopatiassa. Aineenvaihduntamuutosten tuntemisen tekee kliinisesti merkittäväksi se, että alustavissa tutkimuksissa on todettu sydämen aineenvaihdunnan optimoinnin vaikuttavan sydämen vajaatoimintaa sairastavilla potilailla suotuisasti vasemman kammion toimintaan.

Tutkimuksessa karakterisoitiin ensimmäistä kertaa aineenvaihduntamuutokset tunnetun ja identtisen geenivirheen (Asp175Asn mutaatio alpha-Tropomyosiini geenissä) aiheuttamassa hypertrofisessa kardiomyopatissa. Lisäksi osoitettiin ensimmäistä kertaa in vivo insuliiniresistenssin ja sydämen rasvahappojen käytön korrelaatio dilatoivassa kardiomyopatiassa.

Valtaosa aiemmista sydämen aineenvaihduntaa muuttavien lääkkeiden tehoa sydämen toimintaan selvittävistä tutkimuksista on tehty potilaille, joilla on sepelvaltimotaudin aiheuttama sydämen vajaatoiminta. Lisäksi aineenvaihduntaa muuttavien lääkkeiden vaikutuksesta sydämen työtehokkuuteen on aiemmin ainoastaan hyvin vähän tietoa. Tutkimusmenetelminä käytettiin positroniemissiotomografiaa sekä ultraäänitutkimusta, joilla voidaan verettömästi kvantitoida sydämen verenkierron määrä, aineenvaihdunnan parametreja sekä ennen kaikkea vasemman kammion työtehokkuus.

Helena Tuunasen väitöstutkimus tuo kliinisesti merkittävää lisätietoa aineenvaihduntaan vaikuttavien lääkkeiden tehosta etenkin ei-iskeemisessä sydämen vajaatoiminnassa. Tutkimustulokset viittaavat siihen, että dilatoivassa kardiomyopatiassa vajaatoimintainen sydänlihas on menettänyt kykynsä sopeutua äkillisiin veren polttoainetasojen muutoksiin ja näin ollen veren rasvahappotasojen laskua ei voida ajatella sydämen vajaatoiminnassa hoitomenetelmänä. Pitkäaikainen rasvahappojen palamisen estäminen sen sijaan saattaisi olla hyödyllinen näillä potilailla.

VKTK

Biomedicum Helsinki
Haartmaninkatu 8
PL 700, 00029 HUS
Puhelin: +358 50 4154708
e-mail: vktk(at)helsinki.fi

Siirry sivun alkuun