Yhteystiedot  |  Johtoryhmä  |  Uutisia     In English

18.9.2006

Edward Munsterhjelmin väitöskirja tarkastettiin 7.10.2006 Helsingissä

CHARACTERIZATION OF INHIBITION OF PLATETELET FUNCTION BY PARACETAMOL AND ITS INTERACTION WITH DICLOFENAC AND PARECOXIB (pdf)


Väitöskirja kumoaa lääketieteellisiin oppikirjoihin juurtuneen tiedon siitä, ettei kipu- ja kuume-lääke parasetamoli vaikuta verihiutaleiden toimintaan perinteisten tulehduskipulääkkeiden tavoin. Väitöskirjatutkimuksessa annettin terveille vapaaehtoisille koehenkilöille parasetamolia annoksina 15, 22,5 ja 30 mg/kg, jonka jälkeen todettiin annoksen myötä kasvava häiriö verihiutaleiden toiminnassa. Suurinkin parasetamoliannos häiritsi kuitenkin verihiutaleiden toimintaa vähemmän kuin perinteinen tulehduskipulääke diklofenaaki. Parasetamolia ja perinteisiä tulehduskipulääkkeitä voidaan myös käyttää samanaikaisesti, jolloin kipua lievittävä vaikutus voimistuu. Väitöskirja osoittaa, että lääkeyhdistelmä aiheuttaa verihiutaleiden toimintahäiriön joka on voimakkaampi kuin kumpikaan lääke yksin käytettynä.
Parasetamolia ja tulehduskipulääkkeitä käytetään usein leikkausten jälkeen vahvojen morfiinin kaltaisten kipulääkkeiden tarpeen vähentämiseksi. Koska verihiutaleet osallistuvat veren hyytymiseen, tulehduskipulääkkeiden käyttö voi altistaa verenvuodolle leikkauksen yhteydessä. Jos veren hyytymisjärjestelmä on normaali, tämä kipulääkkeiden aiheuttama verihiutaleiden ohimenevä toimintahäiriö muodostuu harvoin ongelmaksi. Sen sijaan, jos potilas käyttää esimerkiksi verenohennuslääkitystä, kuten varfariinia tai pienimolekyylistä hepariinia, tai mikäli hänellä on synnynnäinen verenvuototaipumus, kipulääkkeiden verenvuotovaaraa lisäävä vaikutus voi korostua. Verihiutaleiden toiminnan hillitsemisestä voi olla myös hyötyä. Leikkauksen jälkeen veren hyytymisjärjestelmä aktivoituu jolloin laskimo- ja keuhkoveritulppariski kasvaa. Pieni annos asetyylisalisyylihappoa vähentää verihiutaleiden toimintaa useiden päivien ajaksi, estämällä pysyvästi syklo-oksigenaasientsyymin toimintaa. Muiden tulehduskipulääkkeiden vaikutus on samanlainen, mutta nopeammin ohimenevä. Väitöskirjatyössä parasetamolin vaikutus todettiin samankaltaiseksi. Asetyylisalisyylihapon käyttö on todettu vähentävän veritulppavaaraa leikkauksen jälkeen, mutta samalla lisäävän leikkauksen aikaista verenvuotoa. Verenvuotovaaran lisäksi perinteisten tulehduskipulääkkeiden sivuvaikutuksena on myös vatsaärsytys. Tämän takia on kehitetty uuden sukupolven tulehduskipulääkkeitä, koksibeja, jotka eivät ärsytä vatsaa yhtä paljon, eivätkä vaikuta verihiutaleiden toimintaan. Viime vuosina on kuitenkin käynyt ilmi, että nämä lääkkeet aiheuttavat hyytymisjärjestelmän lievän yliaktivoitumisen ja voivat altistaa sydänveritulppien syntymiselle. Väitöskirjatutkimuksessa yhdistettiin koksibi parasetamoliin, jolloin parasetamoli aiheutti lievän verihiutaleiden toimintahäiriön. On mahdollista, että tämä parasetamolin vaikutus vähentää koksibien aiheutamaa sydänveritulppavaaraa.

Doktorsavhandligen kullkastar den allmänt spridda uppfattninen att värkmedicinen paracetamol, i motsats till av traditionella antiinflammatoriska värkmediciner, inte påverkar blodplattornas funktion. I avhandlingsarbetet fick friska frivilliga försökspersoner intravenöst paracetamol i doser om 15, 22,5 och 30 mg/kg, varefter blodplattornas funktion avtog med stigande paracetamoldoser. Även efter den största paracetamoldosen förblev dock funktionsrubbningen mindre än efter det traditionella antiinflammatoriska värkmedlet diklofenak. Paracetamol och traditionella antiinflammatoriska värkmedel kan även kombineras för att uppnå en effektivare smärtlindring. Avhandlingen visar att blodplattornas funktion avtar mera då dessa mediciner kombineras än efter bara den ena medicinen.
Paracetamol och antiinflammatoriska värkmediciner används ofta efter operationer för att minska behovet av kraftiga morfinliknande mediciner. Eftersom blodplattorna deltar i blodets levring, kan dock de antiinflammatoriska värkmedicinerna öka risken för blödning i samband med operationen. Om blodets levringsförmåga är normal utgör detta fenomen sällan något problem, men exempelvis bloduttunnande medicinering, så som varfarin eller lågmolekylärt heparin, eller en medfödd blödningstendens kan förstärka de antiinflammatoriska värkmedicinernas negativa effekt på blodets levringsförmåga. Minskad funktion hos blodplattorna kan även vara till nytta. Efter en operation aktiveras blodets levringsfunktion vilket ökar risken för blodproppar i benen och lungorna. En liten dos acetylsalicylsyra minskar blodplattornas funktion för flere dagar genom att permanent stänga av enzymet cyklooxygenas i blodplattorna. Effekten av de övriga antiinflammatoriska värkmedicinerna är likadan, men mycket snabbare övergående. I doktorsavhandlingen konstaterades en liknande effekt av parasetamol. Acetylsalicylsyra minskar risken för blodpropp efter en operation, men ökar risken för blödning under operationen.
En annan bieffekt hos de antiinflammatoriska värkmedicinerna är irritation av magsäckens slemhinna. En ny generation av värkmediciner, coxiber, har därför utvecklats. Coxiberna irriterar inte magslemhinnan lika mycket och påverkar inte blodplattornas funktion. De senaste åren har dock visat att coxiberna orsakar en viss överaktivering av blodets levringsförmåga, vilket kan öka risken för blodpropp i hjärtat. I doktorsavhandlingen kombinerades en coxib och paracetamol, varvid paracetamolet orsakade en svag störning av bloplattornas funktion. Det är möjligt att denna effekt av paracetamol i viss mån kan motverka den höjda risken för blodpropp i hjärtat i samband med coxibbehandling. S-LK 18.9.2006

VKTK

Biomedicum Helsinki
Haartmaninkatu 8
PL 700, 00029 HUS
Puhelin: +358 50 4154708
e-mail: vktk(at)helsinki.fi

Siirry sivun alkuun