Yhteystiedot  |  Johtoryhmä  |  Uutisia     In English

13.6.2005

Anne Kotaniemi-Syrjäsen väitöskirja tarkastettiin 18.6.2005 Kuopiossa

VARHAISLAPSUUDEN SAIRAALAHOITOISEN HENGENAHDISTUKSEN ENNUSTE JA ENNUSTEESEEN VAIKUTTAVAT TEKIJÄT

Väitöskirjatutkimuksessa selviteltiin varhaislapsuudessa sairaalahoitoa vaativan ahtauttavan keuhkoputkitulehduksen virusperäisiä taudinaiheuttajia, ennustetta, sekä ennusteeseen vaikuttavia tekijöitä. Yksi tärkeimmistä uusista havainnoista oli että tavallinen nuhakuumeen aiheuttaja, rinovirus, oli todettavissa ahtauttavan keuhkoputkitulehduksen taustalla kolmasosalla lapsista, ja rinovirus ainoana taudinaiheuttajana liittyi yli nelinkertaiseksi suurentuneeseen astmariskiin muihin taudinaiheuttajiin verrattuna.
Joka neljäs tai viides lapsi saa hengenahdistusoireita virusperäisen hengitystietulehduksen yhteydessä ensimmäisten elinvuosiensa aikana ja 1-3% kaikista lapsista tarvitsee hengenahdistusoireiden vaikeuden vuoksi sairaalahoitoa. Etenkin sairaalahoitoa tarvitsevat lapset ovat alttiitta toistuvalle hengenahdistusoireilulle ja heidän astmariskinsä on tavallista suurempi. Ahtauttava keuhkoputkitulehdus on kuitenkin taustatekijöiltään varsin monimuotoinen sairaus, ja keskimäärin kahdella kolmasosalla lapsista oireilu lakkaa kouluikään mennessä. On varsin haasteellista yrittää tunnistaa kaikkien ahtauttavaa keuhkoputkitulehdusta sairastavien lasten joukosta ne, joilla oireilu on pitkäaikaista ja joilla astmariski on suuri.
Väitöskirjatutkimuksessa seurattiin 82 alle kaksivuotiaana ahtauttavan keuhkoputkitulehduksen vuoksi sairaalahoitoa tarvinnutta lasta 5-8 vuoden ikään saakka.
Varhaisessa kouluiässä 40%:lla lapsista oli astma, ja lähes puolet lapsista oli herkistynyt siite- tai eläinpölyille. Astman kehittymistä ennakoivia tekijöitä varhaislapsuudessa olivat hengenahdistusoireilun toistuminen, atooppinen ihottuma, herkistyminen etenkin kananmunalle, vehnälle, ja/tai siite- tai eläinpölyille, koholla oleva seerumin kokonais-IgE, sekä eosinofiilisten valkosolujen tavallista suurempi määrä verenkuvassa virusperäisen hengitystietulehduksen aikana. Virustutkimukset paljastivat että tutkimukseen tulovaiheessa alle puolivuotiailla yleisin viruslöydös oli respiratory syncytial (RS) -virus, mutta jo puolen vuoden iästä ylöspäin rinovirus oli yleisin. Rinovirusperäinen taudinkuva liittyi atopiataipumukseen sekä eosinofiilisten valkosolujen lisääntyneeseen määrään verenkuvassa. Vajaalla viidesosalla lapsista oli jo alle kahden vuoden iässä IgE-tyypin vasta-aineita eläin- tai siitepölyille. Näillä kaikilla lapsilla oli ihotesteillä havaittava herkistyminen pölyille kouluiässä, ja lähes kymmenkertainen astmariski muihin lapsiin verrattuna.
Rinovirus aikaansaa tavallisimmin ylähengitystietulehduksia, mutta etenkin astmaattinen tulehdus keuhkoputkissa altistaa rinovirusperäiselle alahengitystietulehdukselle. Leikki- ja kouluikäisillä rinovirus onkin yleinen astman pahenemisvaiheiden taustalla. Väitöskirjatutkimuksen perusteella rinoviruksen ei voida katsoa aiheuttavan astmaa. Rinovirus näyttäisi kuitenkin poimivan ahtauttavaa keuhkoputkitulehdusta sairastavien lasten joukosta lapset, joilla astmariski on merkittävästi lisääntynyt. Viruksen tutkiminen ahtauttavaa keuhkoputkitulehdusta sairastavilta lapsilta voisi siis olla perusteltua astmariskissä olevien lasten havaitsemiseksi mahdollisimman varhain. Rinoviruksen tutkiminen on toistaiseksi rajoittunut tutkimuskäyttöön.S-LK 13.6.2005

VKTK

Biomedicum Helsinki
Haartmaninkatu 8
PL 700, 00029 HUS
Puhelin: +358 50 4154708
e-mail: vktk(at)helsinki.fi

Siirry sivun alkuun